Nyt on kulunut kymmenen viikkoa harrastuksen aloittamisesta ja en jaksanut odottaa enää pitempään. Lähdin siis kirsikkakaupoille! Vesiarvot ovat pysyneet tasaisina ja siksi päädyin tähän ratkaisuun. Tarkoituksena minulla on ensin hankkia pieni pioneeriryhmä Kirsikkasukarapuja testaamaan tankin toimivuus! Ja olin siis melko varma, että tankki on kypsynyt. Kasvit kasvavat hyvin ja kotilot ovat viihtyneet.
Kirsikkasukarapuja olisi hyvä hankkia vajaa kymmenkunta kerralla. Päädyin kuitenkin aloittamaan vähän pienemmällä ryhmällä. Valitsin eläinkaupan altaasta neljä punaisinta kirsikkasukarapua. Yritimme valita sekä tyttöjä että poikia, mutta ravut olivat vielä melko pienikokoisia, joten niitä oli vaikea erottaa toisistaan. Yleensä naarasravun erottaa helpoiten siitä, että ne ovat isompia ja värikkäämpiä ja niiden masut ovat pyöreämpiä muodoltaan. Lisäksi naarasrapujen selässä saattaa näkyä kellertävä ’satula’ eli siellä naaras säilyttää munia ennen hedelmöitystä.
’Kalapussiin’ myyjä pakkasi veden ja rapujen lisäksi kaupanpäälle aimoannoksen Jaavan saniaista, jotta ravuilla olisi kiinnittymismahdollisuuksia ja etteivät ne stressaantuisi matkan aikana liikaa. Kotona alkoikin sitten rapujen totuttaminen uuteen veteen. Oikeanlainen uuteen veteen totuuttaminen on erittäin tärkeää, jotta mahdollisimman moni selviäisi muutosta. Ensin laitoin kaupasta saaneeni pussin rapuineen päivineen kellumaan tankkiini, jotta mahdolliset lämpötila erot tasaantuisivat. Tämä kalapussi oli ns. normaali kalapussi, jossa oli ilmaa sisällä.
Sen jälkeen kaadoin varovaisesti ravut vesineen astiaan, johon virittelin ilmaletkun tankista tähän astiaan. Tarkoitus on siis valuuttaa tankista vettä hiljalleen astiaan, jossa ravut ovat. Näin ne totuttelevat hiljalleen uuteen veteen. Hyvä veden valumisvauhti on 1-3 tippaa sekunnissa. Tuossa kahden litran astiassa oli noin puoli litraa eläinkaupan vettä ja valutin siihen puolitoista litraa oman tankkini vettä neljän tunnin aikana. Tämän jälkeen siirsin ravut yksitellen haavilla altaaseen.
