Niin siinä sitten kävi, että muutaman päivän harkinnan jälkeen päädyin hakemaan akvaariokaupasta kaksi nuorta leväsukarapua. Yritin valita kaksi urosta, koska ne kasvavat selkeästi pienemmiksi kuin naaraat. Uroksen erottaa kyljessä olevista pisteistä, naarailla on enemmän viivamaista kuviota.
Nämä vauhdikas liikkeiset kaverukset kotiutin samalla tavalla kuin kirsikat pari viikkoa aiemmin. Laiton kotiin päästyä kalapussin tankkiini, jotta lämpötilaerot tasaantuisivat. Sitten tippamenetelmällä kolmen tunnin tiputusajalla tankin vettä astiaan, jossa akvaariokaupan vesi ja leväsukaravut olivat. Lopuksi nostin haavilla kaverukset tankkiin tutustumaan kirsikoihin ja uuteen ympäristöönsä.
Heti tankkiin päästyään alkoi levisten sukaset heilumaan. Pidetään peukkuja, että levät lähtevät!
Leväsukaravut ovat oikeasti melko röyhkeitä kavereita. Ne vievät oikeasti Kirsikoiden näpeistä pelletit ruokinta-aikaan. Ja nämä ovat vielä melkein saman kokoisia eli kokoerokaan ei tätä pelkästään aiheuta.
Pioneeriryhmä kirsikkasukarapuja näyttää viihtyvän tankissa hyvin. Kaikki neljä liikuskelevat innokkaasti pisin ja poikin. Lempipaikkana sukaravuilla näyttäisi olevan mangrovejuurakko.
Tämä Mangrovejuurakon kohta on sukarapujen lempipaikka tällä hetkellä. Etualalla on High Sakura naaras ja taaempana Low Sakura uros.
Hienossa rapuputkessa olen nähnyt sukarapuja vain muutamia kertoja – alussa enemmän. Ehkä putkikin tulee käyttöön kun naaraat alkavat kantaa pienokaisia yms ja tarvitsevat enemmän suojaa. Tosiaan neljä punaista kirsikkasukarapua ostettiin silloin kaksi viikkoa sitten ja silloin sukupuolista ei ollut varmuutta. Nyt on selkeästi kahdelle kirkkaamman punaisen väriselle muodostuneet ’satulat’ selkään eli ne ovat naaraita. Satuloiden muodostuminen enteilee toivottavasti kohta alkavaa lisääntymistä. Satula nimittäin koostuu kypsyvistä munista. Kaksi vähemmän punaista näyttää olevan koiraita. Aika hyvin meni umpimähkään tehty jako eläinkaupassa, 2+2!
High Sakura naaras Pallopartalevällä sukimassa. Kierteisarvikotilo on työntänyt naamansa soraan.
Kirsikkasukaravulla näkyy selässä kellertävä ’satula’ eli hän on naaras. Kääpiökeihäslehden lehdellä näkyy myös sukaravun jätöksiä.
Ajattelin ottaa Kirsikoiden lisäksi pari nuorta leväsukarapua (Caridina multidentata). Molemmat lajit ovat hyvin sopeutuvia ja kestäviä, lisäksi molemmille sopii samanlaiset vesiarvot. Toki tuo meidän 25 litrainen nano ei mikään järin suuri ole tilavuudeltaan. Erilähteissä on annettu hieman erikokoisia tankin tilavuussuosituksia leväsukaravulle aina 20 litrasta ylöspäin. Lisäksi kerrotaan, että ne viihtyvät niin yksin kuin ryhmässä. Akvaariokaupasta kuitenkin sanottiin, että niitä voisi hyvin ottaa pari kolme tuon kokoiseen tankkiin. Toivoisin myös, että leväsukaravulle maistuisi tuo tankissa oleva rihmalevä. Leväsukaravut kasvavat ainakin puolta isommiksi kuin Kirsikkasukaravut. Nämä olisivat siis kahta erilajia – neocaridina ja caridina suvun sukarapuja voi pitää huoletta samassa tankissa. Saa nyt nähdä miten tässä käy!
Nyt on uudet asukit eli neljä kirsikkasukarapua asustelleet tankissa vajaan kaksi viikkoa. Vesiarvot ovat pysyneet tasaisina eli samoissa kuin ennen rapujen saapumista. Tähän mennessä kaikki ovat luoneet kuorensa kerran ja joku jo kahdesti. Kävin viikon jälkeen ostamassa akvaariokaupasta HS Crusta Chitin + kitiinilisää ravuille. Tätä ravunkuorista valmistettua hyvin liukenevaa jauhetta voi lisäillä veteen muutamia kertoja viikossa. Tämä auttaa vahvistaman sukarapujen kuorta.
Sukaravut tarvitsevat kitiiniä kuorenvaihdon yhteydessä ja sen jälkeen. Tämä jauhe liukenee helposti veteen.
Tämä pioneeriryhmä on liikuskellut rohkeasti ympäri tankkia ja putsanneet sukasillaan suihinsa niin kasvien pinnalla olevaa levää kuin muillakin tankin pinnoilla olevaa biofilmiä. Lisäksi ne ovat löytäneet tiensä myös ruokakupille ruokailuaikoina. Olen ruokkinut kirsikoita pari kertaa viikossa JBL Novo Prawn rakeilla. Nämä rakeet on helppo laittaa ruokakupille pinseteillä. Olen antanut yhden rakeen per rapu. Jos ruokaa on vielä jäänyt aluslautaselle parin tunnin kuluttua, olen imaissut ne pois ilmaletkulla. Toki kierteisiskuryhmäkin varmasti putsaisi pöydän viime kädessä.
Novo Prawn on uppoava pääruoka sukaravuille. Se sisältää mm. kasvis- ja äyriäisperäisiä tuotteita sekä leviä. Hyvää ruuassa on se, ettei se sotke vettä.
Olen laittanut tankkiin myös pienen palan seepian suomua, joka on hyvä kalsiumin lähde sukaravuille.
Kalsiumkarbonaatista koostuva seepiansuomu toimii kalsiumin lähteenä sukaravuille.
Pääruokana kirsikkasukaravuille olen kuitenkin antanut aktiiviharrastajien suosiossa olevaa Glas Garten Bacter AE -merkkistä jauhetta, joka muodostaa hyvää biofilmiä tankin eri pinnoille.
Bacter AE sisältää tärkeitä mikro-organisemeja, aminohappoja ja entsyymejä, jotka muodostavat tankin pinnoille biofilmiä. Tätä biofilmiä, jota on mm. pohjassa, kasvien, kivien, juurakoiden yms pinnoilla, sukaravut luontaisestikin ’putsaavat’ suihinsa.
Tankissa kasvavat kasvit tarvitsevat myös ruokaa eli ravinteita. Kasvit voivat imeä itseensä ravinteita joko juuriensa kautta pohjasta tai lehtiensä kautta vedestä. Kasvit käyttävät melko hyvin tankissa syntyviä kuormittavia ravinteita ravinnokseen kuten ammoniumia ja nitraattia. Lisäksi kasvit tarvitsevat mikro- ja makroravinteita. Kasvien tarvitsemia mikroravinteita ovat rauta, mangaani, kupari, sinkki, molybdeeni, boori ja kloori. Makroravinteita puolestaan ovat hiili, happi, typpi, fosfori, kalium, kalsium, rikki ja magnesium. Kuparin on sanottu olevan sukaravuille hengenvaarallista, joten sen määrän minimointi kannattaa.
Minulla on käytössä JBL Ferropol nestelannoite, joka sopii monille kasveille. Se ei sisällä nitraattia eikä fostaattia. Lisäksi siinä on kuparia hyvin pieni määrä eli noin 0,009%, mikä pitäisi olla sukaravuille vielä vaaratonta ainakin JBL omien sivujen mukaan.
Ferropol on nestemäinen kasvislannoite, joka ei sisällä fosfaattia eikä nitraattia. Se tarjoaa kaikki kasvien tarvitsemat ravinteet ja ehkäisee raudan ja kaliumin puutosoireita.
Kirsikkasukaravut näyttävät viihtyvän uudessa kodissaan. Ne tutkivat reippaasti uutta ympäristöä ja syövät sukasillaan niin pohjaa, kasvien pintoja kuin muutakin eteensä tulevaa. Mittasin kotiutumista seuraavana päivänä vesiarvot ja muutoksia ei ollut tullut. Annoin sukasille kahden päivän päästä vasta ensimmäiset JBL Nova Prawn ruokakökkäreet (4kpl) ruokinta-astiaan. Jonkun tunnin kuluttua ravut löysivät tiensä astialle. Imaisin parin tunnin päästä syömättä jääneet ruuat pois tankista letkulla.
Kirsikka tai low Sakura luokkainen
High Sakura luokkainen
High Sakura luokkainen
High Sakura luokkainen
Kirsikkasukarapuja on luokiteltu niiden värikkyyden (punaisuuden) mukaan. Yleensä naaraat ovat tummemman värisiä kuin koiraat. Lisäksi nuoret yksilöt ovat haaleampia kuin täysikasvuiset. Shrimp Farmilla oli selkeänoloinen kuva Kirsikkasukarapujen luokittelusta.
Näillä vertauksilla päädyin siis siihen, että yksi neljästä olisi kirsikka tai Low Sakura luokkainen ja kolme muuta Hihg Sakura luokkaista. Lisäksi olen melko varma, että juuri tämä kirsikka/Low Sakura luokkainen ja yksi toinen olisi uroksia. Saa nähdä kumpaa sukupuolta nämä kaksi muuta ovat, toisella olin näkeväni pientä orastavaa satulaa selän puolella. Jes!
Muutaman päivän kuluttua huomasinkin kahdet valkoiset ’haamut’ tankissa. Ainakin kaksi sukista olivat siis luoneet kuorensa. Kuoren luonnin jälkeen ravut ovat haavoittuvia, koska uusi kuori ei ole vielä kovettunut. Kuoret kannattaa jättää tankkiin, koska sukikset syövät ne ja saavat niistä kitiiniä yms.
Kuoren vaihdon jälkeen jälkeen jää valkoinen kitiinikuori. Tällä High Sakuralla näkyy pientä ’satulaa’ eli hän on todennäköisesti naaras.
Tässä toinen valkoinen ’haamu’ laavakivellä
Tilasin myös Ebayn kautta Englannista Glas Gartenin Bacter AE -merkkistä jauhetta. Tämä tuote sisältää tärkeitä mikro-organisemeja, aminohappoja ja entsyymejä, jotka muodostavat tankin pinnoille biofilmiä. Tätä biofilmiä, jota on mm. pohjassa, kasvien, kivien, juurakoiden yms pinnoilla sukaravut luontaisestikin ’putsaavat’ suihinsa vedessä. Olen lukenut paljon hyviä arvosteluja tästä tuotteesta lajin harrastajilta ja kasvattajilta ympäri maailmaa.
Tämä 38g purkki maksoi kuljetuksineen n 20e. Annostusohjeena on puoli lusikallista 120l eli meidän 25l tankkiin se on noin 1/8 mitallista per päivä. Ja ensimmäisen viikon aikana vielä puolet siitä.
Nyt on kulunut kymmenen viikkoa harrastuksen aloittamisesta ja en jaksanut odottaa enää pitempään. Lähdin siis kirsikkakaupoille! Vesiarvot ovat pysyneet tasaisina ja siksi päädyin tähän ratkaisuun. Tarkoituksena minulla on ensin hankkia pieni pioneeriryhmä Kirsikkasukarapuja testaamaan tankin toimivuus! Ja olin siis melko varma, että tankki on kypsynyt. Kasvit kasvavat hyvin ja kotilot ovat viihtyneet.
Kirsikkasukarapuja olisi hyvä hankkia vajaa kymmenkunta kerralla. Päädyin kuitenkin aloittamaan vähän pienemmällä ryhmällä. Valitsin eläinkaupan altaasta neljä punaisinta kirsikkasukarapua. Yritimme valita sekä tyttöjä että poikia, mutta ravut olivat vielä melko pienikokoisia, joten niitä oli vaikea erottaa toisistaan. Yleensä naarasravun erottaa helpoiten siitä, että ne ovat isompia ja värikkäämpiä ja niiden masut ovat pyöreämpiä muodoltaan. Lisäksi naarasrapujen selässä saattaa näkyä kellertävä ’satula’ eli siellä naaras säilyttää munia ennen hedelmöitystä.
’Kalapussiin’ myyjä pakkasi veden ja rapujen lisäksi kaupanpäälle aimoannoksen Jaavan saniaista, jotta ravuilla olisi kiinnittymismahdollisuuksia ja etteivät ne stressaantuisi matkan aikana liikaa. Kotona alkoikin sitten rapujen totuttaminen uuteen veteen. Oikeanlainen uuteen veteen totuuttaminen on erittäin tärkeää, jotta mahdollisimman moni selviäisi muutosta. Ensin laitoin kaupasta saaneeni pussin rapuineen päivineen kellumaan tankkiini, jotta mahdolliset lämpötila erot tasaantuisivat. Tämä kalapussi oli ns. normaali kalapussi, jossa oli ilmaa sisällä.
Sen jälkeen kaadoin varovaisesti ravut vesineen astiaan, johon virittelin ilmaletkun tankista tähän astiaan. Tarkoitus on siis valuuttaa tankista vettä hiljalleen astiaan, jossa ravut ovat. Näin ne totuttelevat hiljalleen uuteen veteen. Hyvä veden valumisvauhti on 1-3 tippaa sekunnissa. Tuossa kahden litran astiassa oli noin puoli litraa eläinkaupan vettä ja valutin siihen puolitoista litraa oman tankkini vettä neljän tunnin aikana. Tämän jälkeen siirsin ravut yksitellen haavilla altaaseen.
Totuuttamis- eli kotouttamisvälineet ovat ilmaletku, astia, varasaavi, 2 kpl muovipihtejä.
Kotiuttamisessa kannattaa ilmaletkun ’yläpää’ laittaa arvioidun vesimäärän (tässä tapauksessa 1,5l) kohdalle, jotta ei vahingossa tule vesivahinkoa.
Ilmaletkun ’alapäähän’ kannattaa tehdä solmu, jolloin veden tiputusvauhtia voi helposti säädellä.
Levähän kuuluu pieninä määrinä tuohon konseptiin luonnollisena asiana. Nyt on pikku hiljaa alkanut lisääntyä levän määrä tuolla tankissa. Toki kypsymisen aikana levää saakin tulla tankkiin ja toivonkin sen vähenevän kypsymisen jälkeen. Levän syöjiähän tankissa on hyvä olla.
Kypsennyksen alkuvaiheessa huomasin kasvien pinnoilla rusehtavaa levää, joka taitaa olla piilevää (diatom). Piilevä kuuluu ruskealeviin.
Lisäksi samoille kasvien pinnoille on kasvanut tiukasti kiinni olevaa pistelevää (green spot algae). Pistelevä kuuluu viherleviin. Tämä levä on todella tiukasti kiinni kasveissa. Leväsarvikotilo on tehokas pistelevää vastaan.
Pistelevää Kääpiökeihäslehden lehdillä.
Osassa Jaavan sammalta olen huomannut pieniä määriä tupsulevää (black beard algae). Tupsulevä kuuluu puolestaan punaleviin. Olen yrittänyt katkaista kyseiset osa sammaleesta. Jostain luin, että leväbarbit olisivat tehokkaita tupsuja vastaan.
Suurin ongelman aiheuttaa tällä hetkellä kuitenkin rihmalevä (green thread algae). Se on lisääntynyt nyt kun vaihdoin suodattimen lujemmin virtaavaan Pat Miniin. Varsinkin tankin keskellä olevan kannon päälle kiinnitetyissä Jaavan sammaleissa sitä esiintyy melko runsaasti. Olen yrittänyt poistaa sitä manuaalisesti kasvipihdeillä. Luin myös, että leväsukaravut tuhoaisivat sitä melko hyvin. Pitäisikö hankkia pari levistä hoitamaan homman?
Tankin vesiarvot ovat pysyneet melko hyvin tasaisena, mutta olen ollut hieman huolissani nitraatin vähyydestä. Lueskelin, että vähäinen nitraattimäärä voi lisätä sinilevää (blue-green algae) tankkiin. Sinilevä ei ole oikeastaan levää vaan eräänlaista bakteeria. Se näyttää sinertävän vihertävältä limalta, jota esiintyy paikallisesti pohjalla tai pinnoilla. Tätäkin pahalta haisevaa kasvustoa olen imenyt lappoletkulla pois.
Rihmalevää näkyy kuvan vasemmassa ylälaidassa ja sinilevää oikealla alhaalla pohjahiekan ja lasin välissä.
Aika monenlaista leväkasvustoa mahtuu näinkin pieneen tankkiin.
Yllättäen tässä harrastamisen alkuvaiheilla on kertynyt aika paljon kaikenlaista tarviketta teemaan liittyen. Näihinkin saa upotettua helposti sievän summan rahaa – pienistä puroista kasvaa lopulta vuolas virta. Tätä puolta en itse huomannut ajatella. No, suurimmalta osin välttämättömiä kuitenkin. Raivasin tankin lähettyvillä olevasta yläkaapista tilaa, jotta saisin harrastuskamat yhteen paikkaan näppärästi saataville. Sain sullottua ne yhteen muovilaatikkoon.
Saa nähdä onko nyt kasassa kaikki välttämättömimmät tarvikkeet – aika näyttää. Näillä pääsee ainakin alkuun. Tarvikkeet on paikallisista liikkeistä ostettu: Uusiakvaario, Faunatar sekä Motonet (pois lukien käyrät kasvisakset, jotka tilasin ebaystä kolmella eurolla).
2l kannu, Fluval shrimp net, Catappa XL, JBL Combiset Test, mikrokuitu pyyhkeet 2kpl, pilttipurkki, 20ml ja 10ml ruiskut, JBL Nova Prawn, JBL Ferropol, JBL Biotopol, JBL Aqua EX 10-35, ilmaletku 4/6mm, seepiansuomua, käyrät kasvisakset, pulloharja, pihdit.
Katseltuani videoita aiheeseen liittyen YouTubesta, kiinnostuin toisenlaisesta suodatintyypistä. Niinpä päädyin tilaamaan ebaystä tupla vaahtomuovisuodattimen edullisesti. Ei ollut siis hinnalla pilattu. Saa nähdä miten kestää sitten käytössä. Vaahtomuovipatruuna suodattaa hienot näkyvät epäpuhtaudet suorittamalla tehokasta veden mekaanista suodatusta. Patruunan pinta on ihanteellinen elinympäristö hyödyllisille nitrifioiville bakteereille, jotka hapettavat ammoniakkia ja nitriittejä. Sienen huolto on hyvin yksinkertainen ja kestää alle minuutin. Ja tässä tuplamallissa voi huoltaa aina vain yhden patruunan kerrallaan, jolloin bakteerikanta säilyy suurempana. Tämä on myös erittäin ystävällinen sukarapujen mahdollisia poikasia silmällä pitäen, koska ne eivät imeydy suodattimeen.
Todella kätevä tupla vaahtomuovisuodatin. Tämän saa kätevästi kiinni tuohon Aquaelin Pat Mini suodattimeen.
Törmäsin netissä myös hyvää mainetta saaneeseen Aquael Pat Mini -sisäsuodattimeen. Tähän saa helposti kiinnitettyä tuon tilaamani tupla vaahtomuovisuodattimen. Pat Mini on pienikokoinen, mutta tehokas sisäsuodatin. Suodattimessa on etupuolella tehokkuuden säätökytkin sekä ulostulosuuttimen suuntaa voi suunnata virtauksen ohjaamiseksi. Lisäksi tähän voi liittää ilmastuksen mukana tulevalla letkulla.
Aquael pat mini
Näiden kiinnittäminen toisiinsa on siis erittäin helppoa ja tämä kombo vie vain vähän tilaa eli käy pieneenkin altaaseen.
Tilasin ebaystä Kiinasta pienen tupla vaahtomuovisuodattimen putkineen. Hintaa sille postikuluineen tuli 1,5e. Aqualin Pat Minin tilasin osoitteesta www.fisutar.fi hintaan 14,90e. Nämä sopivat yhteen erittäin hienosti.Käytän vanhaa suodatinta ja uutta rinnakkain tankissa n 2 vkoa, jotta bakteerikanta ei järkkyisi liikaa. Tankin mukana tulleen SF Aquaflow 100 jätän varasuodattimeksi.
Tässä kypsytyksen tiimellyksessä huomasin mangrove juurakon ympärille kehittyneen tuollaista valkoista höttöä. Luin, että se on jonkin sortin bakteerikasvustoa, joka ei ole haitallista tankin eliöstölle. Se poistuu ajan myötä ja lisäksi jotkin eliöt syövät sitä.
Ostin akvaariokaupasta seepiansuomua kotiloille ja tuleville sukaravuille. Seepiansuomu koostuu kalsiumkarbonaatista ja muista mineraaleista. Sitä voidaan antaa tosiaan sukaravuille ja kotiloille lisäkalkinlähteeksi. Se myös kovettaa hieman vettä, mikä on meidän tankin kannalta vain hyvä asia. Seepiansuomua voi joko hienontaa tai laittaa nokareena veteen. Laiton pienen palan testimielessä tankkiin. Pala jäi kellumaan ja upposi muutamia päiviä myöhemmin pohjalle. Kierteissarvikotilot ainakin kiinnostuivat palasta.
Seepiansuomu koostuu kalsiumkarbonaatista ja muista mineraaleista.
Leväsarvikotilo ’Karamelli’ viilettää tankissa pintoja pitkin pitkiä matkoja levää syöden. Läiskykin hieman ottanut levää pintaan ja sehän Karamelliä kiinnostaa.
’Mikä ihmeen kypsytys?’ Tämä kysymys saattaa nousta monen vasta-alkajan huulille akvaarioharrastuksen alkutaipaleella. Niin kävi ainakin minulle. Luulin, että akvaarion saa kotiin eläimistöineen sormia napsauttamalla – toisin kävi. Lyhyesti sanottuna tankin kypsytyksellä tarkoitetaan riittävän typpibakteerikannan kasvattamista tankkiin.
Nitrifikaatio on kaksivaiheinen prosessi, jonka molempiin vaiheisiin ottavat osaa eri bakteeriryhmät. Ennen nitrifikaatiota tapahtuu kuitenkin ammonifikaatio, jossa orgaanisiin molekyyleihin sitoutunut typpi vapautuu ympäristöön ammoniakkina bakteerien hapetustoiminnan tuloksena. Nitrifikaation ensimmäisessä vaiheessa ammoniakki hapetetaan entsyymin katalysoimana nitriitiksi Nitrosomonas, Nitrosospira, Nitrosolobus ja Nitrosococcus sukuihin kuuluvien bakteerilajien toimesta. Toisessa vaiheessa Nitrobacter-, Nitrospina ja Nitrococcus-sukuihin kuuluvat bakteerilajit hapettavat nitriitin nitraatiksi. Ammoniakki ja nitriitti ovat tankin eläimistölle vaarallista myrkkyä kun taas nitraatti on suurina annoksina haitallista eläimistölle.
Suomeksi tämä siis tarkoittaa sitä, että kun tankki on käytössä, tankin pohjalle tai suodattimeen jää kaikkea roskaa (jätöksiä, ruoantähteitä, lahoavia kasvinosia ym). Nitrosomonas-bakteerit hajottavat tämän syntyvän ammoniakin nitriitiksi. Nitrospina-bakteerit hajottavat taas nitriitin nitraatiksi, joka on typenkierron lopputuote. Näitä hyödyllisiä bakteereja pyritään siis kasvattamaan kypsytyksessä. Kasvit ja levät käyttävät ravinteinaan osaltaan nitraattia eli nitraattia tankissa saa jonkin verran olla 2,5 – 7,5 mg/l ja kasvialtaassa 10 – 20 mg/l. Nitraattia poistuu myös normaalien vedenvaihtojen yhteydessä.
http://www.wikiwand.com/fi/Akvaario
Miten kypsytys sitten toteutetaan? Tähänkin kysymykseen on useampia vastauksia. On kalallista kypsytystä, jossa eläimistö tuodaan tankkiin jo kypsytyksen alkuvaiheessa. Tällöin pitää olla tarkkana vedenvaihtojen kanssa, jottei myrkylliset nitriitti määrät pääse nousemaan eläimistölle liian korkeiksi. Ja sitten on kalatonta kypsytystä, jossa eläimistö tuodaan tankkiin vasta kypsymisen jälkeen.
Tärkeintä kuitenkin kypsytyksen kannalta on saada tankkiin aluksi hyvä ymppi, joka sisältää mahdollisimman paljon eläviä typpibakteereja. Typpibakteerien määrä tuplaantuu suunnilleen kerran vuorokaudessa. Tankissa pitää tässä vaiheessa olla vähintään vettä, suodatin sekä pohjahiekka. Sinne voi lisätä myös kivet ja juurakot yms. Lisättyjä hyödyllisiä typpibakteereja pitää ruokkia esim kalanruualla tai apteekista saatavalla hirvensarvensuolalla. Tarkempia ohjeita kypsytyksestä ja ruokinnan annosmääristä löytyy ’Linkkejä’ osiosta. Kypsytys vaatii kärsivällisyyttä. Jossain vaiheessa kypsytystä tulee ns. nitriittipiikki eli nitriitin arvo käy selkeästi korkealla ja sitten kuin se taas laskee nollan tuntumaan, on allas kypsä. Tähän prosessiin menee aikaa parista viikosta useaan kuukauteen.
Itselläni allas on kypsynyt toisesta kypsymisyrityksestä tällä hetkellä noin viisi viikkoa. Tänä aikana suuria piikkejä ei ole tullut. Ensimmäisen kypsymisyrityksen jälkeen nitriitti oli korkealla, mutta eläinkaupan ohjeiden mukaisesti vaihdoin vedestä melkein 100 prosenttia (en ollut siis ruokkinut bakteereja silloin, ja myyjä oletti niiden kuolleen). Elän toivossa, että osa bakteereista olisi selvinnyt tuosta paastonajasta eli tällöin nitriittipiikki olisikin jo tullut. Saa nähdä miten meidän käy.
