Pioneeriryhmä vauhdissa

Kirsikkasukaravut näyttävät viihtyvän uudessa kodissaan. Ne tutkivat reippaasti uutta ympäristöä ja syövät sukasillaan niin pohjaa, kasvien pintoja kuin muutakin eteensä tulevaa. Mittasin kotiutumista seuraavana päivänä vesiarvot ja muutoksia ei ollut tullut. Annoin sukasille kahden päivän päästä vasta ensimmäiset JBL Nova Prawn ruokakökkäreet (4kpl) ruokinta-astiaan. Jonkun tunnin kuluttua ravut löysivät tiensä astialle. Imaisin parin tunnin päästä syömättä jääneet ruuat pois tankista letkulla.

Kirsikka sukarapuja on luokiteltu niiden värikkyyden (punaisuuden) mukaan. Yleensä naaraat ovat tummemman värisiä kuin koiraat. Lisäksi nuoret yksilöt ovat haaleampia kuin täysikasvuiset. Shrimp Farmilla oli selkeänoloinen kuva Kirsikkasukarapujen luokittelusta.

Näillä vertauksilla päädyin siis siihen, että yksi neljästä olisi kirsikka tai Low Sakura luokkainen ja kolme muuta Hihg Sakura luokkaista. Lisäksi olen melko varma, että juuri tämä kirsikka/Low Sakura luokkainen ja yksi toinen olisi uroksia. Saa nähdä kumpaa sukupuolta nämä kaksi muuta ovat, toisella olin näkeväni pientä orastavaa satulaa selän puolella. Jes!

Muutaman päivän kuluttua huomasinkin kahdet valkoiset ’haamut’ tankissa. Ainakin kaksi sukista olivat siis luoneet kuorensa. Kuoren luonnin jälkeen ravut ovat haavoittuvia, koska uusi kuori ei ole vielä kovettunut. Kuoret kannattaa jättää tankkiin, koska sukikset syövät ne ja saavat niistä kitiiniä yms.

Tilasin myös Ebayn kautta Englannista Glas Gartenin Bacter AE -merkkistä jauhetta. Tämä tuote sisältää tärkeitä mikro-organisemeja, aminohappoja ja entsyymejä, jotka muodostavat tankin pinnoille biofilmiä. Tätä biofilmiä, jota on mm. pohjassa, kasvien, kivien, juurakoiden yms pinnoilla sukaravut luontaisestikin ’putsaavat’ suihinsa vedessä.

Tämä 38g purkki maksoi kuljetuksineen n 20e. Annostusohjeena on puoli lusikallista 120l eli meidän 25l tankkiin se on noin 1/8 mitallista per päivä. Ja ensimmäisen viikon aikana vielä puolet siitä.

Tervetuloa Kirsikat!

Nyt on kulunut kymmenen viikkoa harrastuksen aloittamisesta ja en jaksanut odottaa enää pitempään. Lähdin siis kirsikkakaupoille! Vesiarvot ovat pysyneet tasaisina ja siksi päädyin tähän ratkaisuun. Tarkoituksena minulla on ensin hankkia pieni pioneeriryhmä Kirsikkasukarapuja testaamaan tankin toimivuus! Ja olin siis melko varma, että tankki on kypsynyt. Kasvit kasvavat hyvin ja kotilot ovat viihtyneet.

Kirsikkasukarapuja olisi hyvä hankkia vajaa kymmenkunta kerralla. Päädyin kuitenkin aloittamaan vähän pienemmällä ryhmällä. Valitsin eläinkaupan altaasta neljä punaisinta kirsikkasukarapua. Yritimme valita sekä tyttöjä että poikia, mutta ravut olivat vielä melko pienikokoisia, joten niitä oli vaikea erottaa toisistaan. Yleensä naarasravun erottaa helpoiten siitä, että ne ovat isompia ja värikkäämpiä ja niiden masut ovat pyöreämpiä muodoltaan. Lisäksi naarasrapujen selässä saattaa näkyä kellertävä ’satula’ eli siellä naaras säilyttää munia ennen hedelmöitystä.

’Kalapussiin’ myyjä pakkasi veden ja rapujen lisäksi kaupanpäälle aimoannoksen Jaavan saniaista, jotta ravuilla olisi kiinnittymismahdollisuuksia ja etteivät ne stressaantuisi matkan aikana liikaa. Kotona alkoikin sitten rapujen totuttaminen uuteen veteen. Oikeanlainen uuteen veteen totuuttaminen on erittäin tärkeää, jotta mahdollisimman moni selviäisi muutosta. Ensin laitoin kaupasta saaneeni  pussin rapuineen päivineen kellumaan tankkiini, jotta mahdolliset lämpötila erot tasaantuisivat.

Sen jälkeen kaadoin varovaisesti ravut vesineen astiaan, johon virittelin ilmaletkun tankista tähän astiaan. Tarkoitus on siis valuuttaa tankista vettä hiljalleen astiaan, jossa ravut ovat. Näin ne totuttelevat hiljalleen uuteen veteen. Hyvä veden valumisvauhti on 1-3 tippaa sekunnissa. Tuossa kahden litran astiassa oli noin puoli litraa eläinkaupan vettä ja valutin siihen puolitoista litraa oman tankkini vettä neljän tunnin aikana. Tämän jälkeen siirsin ravut yksitellen haavilla altaaseen.

 

’piilevää’ piilevää, ’pistelevää’ pistelevää!

Levähän kuuluu pieninä määrinä tuohon konseptiin luonnollisena asiana. Nyt on pikku hiljaa alkanut lisääntyä levän määrä tuolla tankissa. Toki kypsymisen aikana levää saakin tulla tankkiin ja toivonkin sen vähenevän  kypsymisen jälkeen. Levän syöjiähän tankissa on hyvä olla.

  • Kypsennyksen alkuvaiheessa huomasin kasvien pinnoilla rusehtavaa levää, joka taitaa olla piilevää (diatom). Piilevä kuuluu ruskealeviin.
  • Lisäksi samoille kasvien pinnoille on kasvanut tiukasti kiinni olevaa pistelevää (green spot algae). Pistelevä kuuluu viherleviin. Tämä levä on todella tiukasti kiinni kasveissa. Leväsarvikotilo on tehokas pistelevää vastaan.
  • Osassa Jaavan sammalta olen huomannut pieniä määriä tupsulevää (black beard algae). Tupsulevä kuuluu puolestaan punaleviin. Olen yrittänyt katkaista kyseiset osa sammaleesta. Jostain luin, että leväbarbit olisivat tehokkaita tupsuja vastaan.
  • Suurin ongelman aiheuttaa tällä hetkellä kuitenkin rihmalevä (green thread algae). Se on lisääntynyt nyt kun vaihdoin suodattimen lujemmin virtaavaan Pat Miniin. Varsinkin tankin keskellä olevan kannon päälle kiinnitetyissä Jaavan sammaleissa sitä esiintyy melko runsaasti. Olen yrittänyt poistaa sitä manuaalisesti kasvipihdeillä. Luin myös, että leväsukaravut tuhoaisivat sitä melko hyvin. Pitäisikö hankkia pari levistä hoitamaan homman?
  • Tankin vesiarvot ovat pysyneet melko hyvin tasaisena, mutta olen ollut hieman huolissani nitraatin vähyydestä. Lueskelin, että vähäinen nitraattimäärä voi lisätä sinilevää (blue-green algae) tankkiin. Sinilevä ei ole oikeastaan levää vaan eräänlaista bakteeria. Se näyttää sinertävän vihertävältä limalta, jota esiintyy paikallisesti pohjalla tai pinnoilla. Tätäkin pahalta haisevaa kasvustoa olen imenyt lappoletkulla pois.

Aika monenlaista leväkasvustoa mahtuu näinkin pieneen tankkiin.

PuuhaBoxin sisältö

Yllättäen tässä harrastamisen alkuvaiheilla on kertynyt aika paljon kaikenlaista tarviketta teemaan liittyen. Näihinkin saa upotettua helposti sievän summan rahaa – pienistä puroista kasvaa lopulta vuolas virta. Tätä puolta en itse huomannut ajatella. No, suurimmalta osin välttämättömiä kuitenkin. Raivasin tankin lähettyvillä olevasta yläkaapista tilaa, jotta saisin harrastuskamat yhteen paikkaan näppärästi saataville. Sain sullottua ne yhteen muovilaatikkoon.

Saa nähdä onko nyt kasassa kaikki välttämättömimmät tarvikkeet – aika näyttää. Näillä pääsee ainakin alkuun. Tarvikkeet on paikallisista liikkeistä ostettu: Uusiakvaario, Faunatar sekä Motonet (pois lukien käyrät kasvisakset, jotka tilasin ebaystä  kolmella eurolla).

Uutta suodatinta kehiin

Katseltuani videoita aiheeseen liittyen YouTubesta, kiinnostuin toisenlaisesta suodatintyypistä. Niinpä päädyin tilaamaan ebaystä tupla vaahtomuovisuodattimen edullisesti. Ei ollut siis hinnalla pilattu. Saa nähdä miten kestää sitten käytössä. Vaahtomuovipatruuna suodattaa hienot näkyvät epäpuhtaudet suorittamalla tehokasta veden mekaanista suodatusta. Patruunan pinta on ihanteellinen elinympäristö hyödyllisille nitrifioiville bakteereille, jotka hapettavat ammoniakkia ja nitriittejä. Sienen huolto on hyvin yksinkertainen ja kestää alle minuutin. Ja tässä tuplamallissa voi huoltaa aina vain yhden patruunan kerrallaan, jolloin bakteerikanta säilyy suurempana. Tämä on myös erittäin ystävällinen sukarapujen mahdollisia poikasia silmällä pitäen, koska ne eivät imeydy suodattimeen.

Todella kätevä tupla vaahtomuovisuodatin. Tämän saa kätevästi kiinni tuohon Aquaelin Pat Mini suodattimeen.

Törmäsin netissä myös hyvää mainetta saaneeseen Aquael Pat Mini -sisäsuodattimeen. Tähän saa helposti kiinnitettyä tuon tilaamani tupla vaahtomuovisuodattimen.  Pat Mini on pienikokoinen, mutta tehokas sisäsuodatin. Suodattimessa on etupuolella tehokkuuden säätökytkin sekä ulostulosuuttimen suuntaa voi suunnata virtauksen ohjaamiseksi. Lisäksi tähän voi liittää ilmastuksen mukana tulevalla letkulla.

Aquael pat mini

Näiden kiinnittäminen toisiinsa on siis erittäin helppoa ja tämä kombo vie vain vähän tilaa eli käy pieneenkin altaaseen.

Tilasin ebaystä Kiinasta pienen tupla vaahtomuovisuodattimen putkineen. Hintaa sille postikuluineen tuli 1,5e. Aqualin Pat Minin tilasin osoitteesta www.fisutar.fi hintaan 14,90e. Nämä sopivat yhteen erittäin hienosti.
Käytän vanhaa suodatinta ja uutta rinnakkain tankissa n 2 vkoa, jotta bakteerikanta ei järkkyisi liikaa. Tankin mukana tulleen  SF Aquaflow 100 jätän varasuodattimeksi.

Vähän sitä sun tätä

Tässä kypsytyksen tiimellyksessä huomasin mangrove juurakon ympärille kehittyneen tuollaista valkoista höttöä. Luin, että se on jonkin sortin bakteerikasvustoa, joka ei ole haitallista tankin eliöstölle. Se poistuu ajan myötä ja lisäksi jotkin eliöt syövät sitä.

Ostin akvaariokaupasta seepiansuomua kotiloille ja tuleville sukaravuille. Seepiansuomu koostuu kalsiumkarbonaatista ja muista mineraaleista. Sitä voidaan antaa tosiaan sukaravuille ja kotiloille lisäkalkinlähteeksi. Se myös kovettaa hieman vettä, mikä on meidän tankin kannalta vain hyvä asia. Seepiansuomua voi joko hienontaa tai laittaa nokareena veteen. Laiton pienen palan testimielessä tankkiin.  Pala jäi kellumaan ja upposi muutamia päiviä myöhemmin pohjalle. Kierteissarvikotilot ainakin kiinnostuivat palasta.

Leväsarvikotilo ’Karamelli’ viilettää tankissa pintoja pitkin pitkiä matkoja levää syöden. Läiskykin hieman ottanut levää pintaan ja sehän Karamelliä kiinnostaa.

 

Mikä ihmeen kypsytys?

’Mikä ihmeen kypsytys?’ Tämä kysymys saattaa nousta monen vasta-alkajan huulille akvaarioharrastuksen alkutaipaleella. Niin kävi ainakin minulle. Luulin, että akvaarion saa kotiin eläimistöineen sormia napsauttamalla – toisin kävi. Lyhyesti sanottuna tankin kypsytyksellä tarkoitetaan riittävän typpibakteerikannan kasvattamista tankkiin.

Nitrifikaatio on kaksivaiheinen prosessi, jonka molempiin vaiheisiin ottavat osaa eri bakteeriryhmät. Ennen nitrifikaatiota tapahtuu kuitenkin ammonifikaatio, jossa orgaanisiin molekyyleihin sitoutunut typpi vapautuu ympäristöön ammoniakkina bakteerien hapetustoiminnan tuloksena. Nitrifikaation ensimmäisessä vaiheessa ammoniakki hapetetaan entsyymin katalysoimana nitriitiksi Nitrosomonas, Nitrosospira, Nitrosolobus ja Nitrosococcus sukuihin kuuluvien bakteerilajien toimesta. Toisessa vaiheessa Nitrobacter-, Nitrospina ja Nitrococcus-sukuihin kuuluvat bakteerilajit hapettavat nitriitin nitraatiksi. Ammoniakki ja nitriitti ovat tankin eläimistölle vaarallista myrkkyä kun taas nitraatti on suurina annoksina haitallista eläimistölle.

Suomeksi tämä siis tarkoittaa sitä, että kun tankki on käytössä, tankin pohjalle tai suodattimeen jää kaikkea roskaa (jätöksiä, ruoantähteitä, lahoavia kasvinosia ym). Nitrosomonas-bakteerit hajottavat tämän syntyvän ammoniakin nitriitiksi. Nitrospina-bakteerit hajottavat taas nitriitin nitraatiksi, joka on typenkierron lopputuote. Näitä hyödyllisiä bakteereja pyritään siis kasvattamaan kypsytyksessä. Kasvit ja levät käyttävät ravinteinaan osaltaan nitraattia eli nitraattia tankissa saa jonkin verran olla 2,5 – 7,5 mg/l ja kasvialtaassa 10 – 20 mg/l. Nitraattia poistuu myös normaalien vedenvaihtojen yhteydessä.

http://www.wikiwand.com/fi/Akvaario

Miten kypsytys sitten toteutetaan? Tähänkin kysymykseen on useampia vastauksia. On kalallista kypsytystä, jossa eläimistö tuodaan tankkiin jo kypsytyksen alkuvaiheessa. Tällöin pitää olla tarkkana vedenvaihtojen kanssa, jottei myrkylliset nitriitti määrät pääse nousemaan eläimistölle liian korkeiksi. Ja sitten on kalatonta kypsytystä, jossa eläimistö tuodaan tankkiin vasta kypsymisen jälkeen.

Tärkeintä kuitenkin kypsytyksen kannalta on saada tankkiin aluksi hyvä ymppi, joka sisältää mahdollisimman paljon eläviä typpibakteereja. Typpibakteerien määrä tuplaantuu suunnilleen kerran vuorokaudessa. Tankissa pitää tässä vaiheessa olla vähintään vettä, suodatin sekä pohjahiekka. Sinne voi lisätä myös kivet ja juurakot yms. Lisättyjä hyödyllisiä typpibakteereja pitää ruokkia esim kalanruualla tai apteekista saatavalla hirvensarvensuolalla. Tarkempia ohjeita kypsytyksestä ja ruokinnan annosmääristä löytyy ’Linkkejä’ osiosta. Kypsytys vaatii kärsivällisyyttä. Jossain vaiheessa kypsytystä tulee ns. nitriittipiikki eli nitriitin arvo käy selkeästi korkealla ja sitten kuin se taas laskee nollan tuntumaan, on allas kypsä. Tähän prosessiin menee aikaa parista viikosta useaan kuukauteen.

Itselläni allas on kypsynyt toisesta kypsymisyrityksestä tällä hetkellä noin viisi viikkoa. Tänä aikana suuria piikkejä ei ole tullut. Ensimmäisen kypsymisyrityksen jälkeen nitriitti oli korkealla, mutta eläinkaupan ohjeiden mukaisesti vaihdoin vedestä melkein 100 prosenttia (en ollut siis ruokkinut bakteereja silloin, ja myyjä oletti niiden kuolleen). Elän toivossa, että osa bakteereista olisi selvinnyt tuosta paastonajasta eli tällöin nitriittipiikki olisikin jo tullut. Saa nähdä miten meidän käy.